Aika, jota nyt elämme, ei inhimillisesti katsottuna luo toiveita ihmiskunnalle valoisaan tulevaisuuteen. Ajatuksiimme voi nousta kysymyksiä: olemmeko viimeinen sukupolvi maan päällä? Täyttyvätkö meidän kohdallamme aikojen merkit sekä Jumalan tuomiot ja kuulemmeko viimeisen pasuunan äänen? Perustetaanko pian antikristillinen valtakunta pedonmerkkeineen? Milloin Herramme saapuu?
Jokainen sukupolvi voi kokea oman aikansa erityisen merkittävänä. Saarnaajan kirjassa (7:10) sanotaan: ”Älä sano: mikä siinä on, että entiset ajat olivat paremmat kuin nykyiset, sillä et sinä sitä viisauttasi kysy.”
Raamattua tuntevat ymmärtävät, että Jumala hallitsee edelleen maailman tapahtumia. Mitään suurta, järkyttävää tai lopullista ei tapahdu maailmassa ilman Jumalan sallimusta. Jumala tietää ja tuntee ihmiset täydellisesti – jopa ajatuksemme.
Jumala käyttää Raamatussa vahvoja ilmaisuja kiinnittääkseen huomiomme ja herättääkseen kristittyjä valvomaan tilaansa. Vaikka olisimme hereillä fyysisesti, voimme olla hengellisesti uneen vaipuneita. Syynä voi olla pimenevä, synkkä ja epävarma tulevaisuus, jota aikamme välittää luoden varjoa elämäämme. Voimme olla myös kietoutuneita maailman huoliin ja rikkauden viettelyksiin, jotka ovat tukahduttaneet Jumalan antaman ilon ja rauhan, ja jääneet hedelmättömäksi. Tästä Jeesus vertauksessaan varoitti.
Efesolaiskirjeen viides luku on herätyshuuto jokaiselle sukupolvelle. Se rohkaisee jokaista kristittyä muistamaan, mitä olemme Jumalalta saaneet. Meidän tulee valvoa sydämemme tilaa, ettemme vain vaipuisi kuin horrokseen, sikeään uneen oman jumalasuhteemme kanssa, unohtaen Kristuksen armon, rakkauden ja valtasuuruuden – sekä ennen kaikkea Jumalan tulevaisuuden lupaukset kansalleen.
”Herää, sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!” (Ef. 5:14)
Jumala kehottaa kristittyjä olemaan Jumalan seuraajia kuin rakkaat lapset ja vaeltamaan Kristuksen valossa:
”Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valo Herrassa. Vaeltakaa valon lapsina.” (Ef. 5:8)
Nouse, ole kirkas
”Nouse, ole kirkas, sillä sinun valkeutesi tulee, ja Herran kunnia koittaa sinun ylitsesi.
Sillä katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansat, mutta sinun ylitsesi koittaa Herra, ja sinun ylläsi näkyy hänen kunniansa.
Kansat vaeltavat sinun valkeuttasi kohti, kuninkaat sinun koitteesi kirkkautta kohti.” (Jes. 60:1–3)
Jumala haluaa johdattaa kansaansa Raamatun sanan valossa, kuten psalmissa (119:105) sanotaan:
”Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.”
Jumalan lasten elämä ja olosuhteet eivät ole riippuvaisia vain tämän ajan tapahtumista, vaan saamme ravintomme päivittäin Jumalan sanasta. Tämän sai profeetta Jeremiakin kokea vaikeiden olosuhteiden keskellä:
”Sinun sanasi tulivat, ja minä söin ne, ja sinun sanasi olivat minulle riemu ja minun sydämeni ilo;
sillä minä olen otettu sinun nimiisi, Herra, Jumala Sebaot.” (Jer. 15:16)
Jumala rohkaisee uskovia pimeydenkin keskellä luottamaan Raamatun lupauksiin. Jumalan kansalle on annettu kehotus nousta, vaikka pimeys painaa alas ja synkeys ahdistaa ympärillämme. Herra on valomme, voimamme ja auttajamme, ja hänen kunniansa on ylivertainen. Näin tulee olemaan aikojen lopulla: kaikista kansoista ja kansanryhmistä ihmiset vaeltavat kohti Kristuksen kirkkautta.
Jeesus sanoo: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeydessä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh. 8:12)
Tulevan rauhan valtakunnan aikana, jonka Jumala on kansalleen Israelille luvannut, messiaaninen aika koittaa myös pakanakansojen ylle:
”Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, kukkuloista korkeimpana, ja kaikki pakanakansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ’Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana.’ Ja hän tuomitsee pakanakansojen kesken, säätää oikeutta monille kansoille. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.” (Jes. 2:2–4)
Jari Välilä
