Lopuksi, veljet, rukoilkaa puolestamme, että Herran sana leviäisi nopeasti ja tulisi kirkastetuksi muuallakin niin kuin teidän keskuudessanne (2. Tess. 3:1).
Paavalin harras ja voimakas vetoomus Tessalonikan seurakunnalle oli se, että seurakunta rukoilisi voimallisesti evankelioimis- ja lähetystyön puolesta. Rukouksen kärkenä oli se, että evankeliumi leviäisi nopeasti ja tulisi kirkastetuksi muuallakin kuin vain yhdessä paikassa. Jotta voimme saada samanlaisen sydämen asenteen, joka apostoli Paavalilla oli, tarvitsemme seuravaa.
Näky!
Tarvitsemme näyn Jumalan sanan ja Pyhän Hengen kautta siitä, että maailma on matkalla helvettiin. Jumala haluaa vaikuttaa meissä rakkautta hukkuvia sieluja kohtaan. Tarvitsemme myös näyn siitä, että meille uskoville on annettu maailmankaikkeuden tärkein ja kiireellisin tehtävä, viedä sanoma ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Jeesuksesta aina maan ääriin saakka. Kun me ymmärrämme nämä asiat, se saa aikaan meissä sen, että haluamme tehdä jotain maailman evankelioimisen hyväksi. Näkysi voi olla naapurisi voittaminen Jeesukselle. Jollekulle se voi olla koulukaverien tavoittaminen tms. Näin sen pitääkin olla, mutta meidän näkymme ei saa jäädä liian suppeaksi. Meidän tulee nähdä myös pidemmälle. Aina maan ääriin saakka.
Paavalin näky oli paljon laajempi kuin vain Tessalonika. Hänen näkynään oli se, että koko maailma, kaikki kansat, kansanheimot ja sukukunnat saisivat kuulla Golgatan tapahtumista ja Jeesuksen ylösnousemuksesta. Paavalin strategia oli se, että hän piti ”kunnia-asiana julistaa evankeliumia siellä, missä Kristuksen nimeä ei ole vielä mainittu” (Room. 15:20 a.).
Rukous
Paavali aloitti pyyntönsä Tessalonikan seurakunnalle sanoilla ”rukoilkaa puolestamme”. Tarvitsemme kipeästi rukousta ja rukoustaistelijoita. Jumala haluaa nostaa todellisen rukousarmeijan, joka rukoilee ja paastoaa, että pimeyden linnakkeet tuhoutuisivat ja murtuisivat ja että evankeliumin väkevä sanoma saavuttaisi jo pian maan ääret. Saatana vihaa ja on aina vihannut lähetystyötä, koska silloin kun lähetystyö on loppuun saatettu, saatanan peli on pelattu, ja hänet heitetään tulijärveen. Saatana yrittää tehdä kaikkensa pitkittääkseen kohtaloaan.
Emmehän me taistele verta ja lihaa vastaan vaan hallituksia ja henkivaltoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita ja taivaan avaruuden pahoja henkiolentoja vastaan (Ef. 6:12).
Olen surukseni huomannut, että samalla kun kristikunta riitelee esimerkiksi siitä, tuleeko Jeesus takaisin ennen, jälkeen vai keskellä vihanaikaa, yli kolme miljardia ihmistä ei tiedä lainkaan, että Jeesus on tullut ensimmäistäkään kertaa. Meidän tehtävämme ei ole taistella toisia ihmisiä vastaan, vaan me taistelemme hallituksia ja henkivaltoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita ja taivaan avaruuden pahoja henkiolentoja vastaan. Kun Neuvostoliiton rautainen esirippu tuntui aikanaan mahdottomalta saavuttaa evankeliumilla, miljoonat kristityt ympäri maailmaa alkoivat rukoilemaan yhdessä maan avautumista evankeliumille. Oli yhteinen näky siitä, että Neuvostoliitto tarvitsee evankeliumia. Sitten tapahtui ihme kymmenien vuosien päästä. Vuonna 1991 Neuvostoliitto romahti ja aiemmin evankeliumille suljetussa maassa alkoi evankeliumin julistamisen aikakausi. Samoin meidän tulisi laittaa voimavaramme riitelyn sijasta taistelevaan rukoukseen saavuttamattomien kansojen puolesta.
Lähtijät
Tarvitsemme lähetystyöhön lähtijöitä. Suomi on ollut väkilukuunsa nähden lähetystyön suurmaita. Valitettavasti asia ei nykyään enää ole näin. Rukoukseni on ollut se, että saisimme nähdä vielä voimakkaan lähetysherätyksen Suomessa. Rukoukseni on, että Jeesuksen opetuslasten nuori sukupolvi antautuisi lähetysalttarille. Edelleen tarvitaan eri-ikäisiä työntekijöitä (myös Suomesta) perustamaan seurakuntia juuri niihin maihin ja kaupunkeihin, joissa työ on vielä kesken – tai joissa sitä ei ole lainkaan. Emme voi ulkoistaa lähetystyötä kokonaan, niin että kansalliset tekevät kaiken työn, koska lukuisissa maissa ja kaupungeissa ei ole kansallisia työntekijöitä, vaan sinne tarvitaan lähetystyöntekijöitä. Kysymys onkin seuraava: Kuuletko Jumalan kutsuvan sinua lähtemään lähetystyöhön? Jos kuulet, niin vastaa kuten Jesaja: ”tässä minä olen, lähetä minut.” Suuntaa elämäsi valinnat ja päätökset niin, että eräänä päivänä olet kentällä tekemässä Jumalan sinulle antamaa työtä pioneerina tai osana tiimiä. Valitettavasti kristikunnassa on paljon niitä, joilla oli kerran kutsu, jonka muut asiat hautasivat niin että se koki haaksirikon. Onneksi Jumala on uusien alkujen Jumala. Hän voi uudistaa kutsusi, sinun tehtäväsi on antautua.
Lähettäjät
Sillä jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen häntä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa häneen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Onhan kirjoitettu: ”Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka julistavat hyvää sanomaa!” (Room. 10:13–15)
Tämä jaejakso kiteyttää mielestäni todella hyvin sen, että jos Jumala on kutsunut jonkun uskovan lähetystyöhön, tarvitaan myös lähettäjiä. Lähetystyö on yhteinen juttu. Kun luemme Jumalan sanasta lähetystyöhön lähtemisestä, huomaamme sen, että lähettäjänä ei ole seurakunta tai lähetysjärjestö vaan Pyhä Henki (Ap. t.13:2–4). Totta kai seurakuntaa ja lähetysjärjestöjä tarvitaan lähettämään lähetystyöntekijä sekä tukemaan työntekijöitä ja kentällä tehtävää työtä rukouksin, käytännön asioissa ja mahdollisuuksien mukaan varoin. Lähetystyölle palava seurakunta etsii aina uusia mahdollisuuksia lähettää ja tukea lähetystyötä eri tavoin.
Nyt on aika laittaa pois tekosyyt ja riitely ja antautua tärkeimmälle asialle, siis sille, että evankeliumi leviäsi nopeasti ympäri maailman. Sen jälkeen pääsemme taivaan iloon ja riemuun. Mutta nyt on vielä työn aika. Antautukaamme siis uudelleen Jumalan alttarille rukoillen näkyä ja intoa lähetystyöhön ja sielujen voittamiseen.
Siunaten
Markus Sainio
