”Tämän puheen tähden Mooses pakeni ja oli muukalaisena Midianin maassa, ja siellä hänelle syntyi kaksi poikaa. Ja kun neljäkymmentä vuotta oli kulunut, ilmestyi hänelle Siinain vuoren erämaassa enkeli palavan orjantappurapensaan liekissä.” (Ap.t. 7:29–30)
Mooses oli Jumalan mies. Hän oli kuullut Jumalan kutsun – siitä ei ollut epäilystä. Hän oli syntynyt erikoisella tavalla, pelastettu Niilistä, kasvanut faaraon hovissa ja saanut parhaan koulutuksen, mitä Egypti saattoi tarjota. Hän oli nähnyt kansansa orjuuden ja sydämessään kuullut Jumalan kutsun olla kansan vapauttaja.
Mooses ei lähtenyt toteuttamaan tehtävää omasta kunnianhimostaan, vaan syvästä halusta tehdä oikein. Hän tarttui toimeen, mutta väärällä tavalla ja väärään aikaan. Kun hän tappoi egyptiläisen, hänen koko elämänsä sortui. Hän luuli toimivansa Jumalan hyväksi – mutta kaikki meni inhimillisesti katsoen täysin pilalle. Hänestä tuli pakolainen. Pakenija. Epäonnistuja.
Hän päätyi Midianin erämaahan. Kaikki se, minkä hän luuli Jumalan antamaksi tehtäväksi, oli murskana. Hänellä ei ollut muuta kuin kuivaa erämaata, paimentamista ja hiljaisuutta. Mutta Jumala ei hylännyt häntä – ei edes siellä.
Jumala ei hylkää erämaassa.
Erämaassa Mooses sai vaimon, perheen ja kodin. Hän rakensi arkea, hoiti eläimiä, oppi olemaan hiljaa. Hän oppi elämään ilman merkkejä, ilman näkyjä, ilman Jumalan ilmestymisiä. Hän oli edelleen Jumalan kutsuma – vaikka kaikki näytti inhimillisesti katsoen täysin toiselta. Vuodet kuluivat, mutta Jumala ei ilmoittanut itseään.
Jumala teki kuitenkin kaiken aikaa työtä Mooseksen elämässä. Jumala ei ollut hylännyt häntä – Mooses oli kypsymässä tulevaa tehtävää varten Jumalan kouluissa. Hän oli oppinut hovissa puhumaan, mutta erämaassa hän oppi kuuntelemaan. Hän oli kasvanut ruhtinaaksi, mutta erämaassa hänestä tuli palvelija.
Eräänä tavallisena päivänä, kun Mooses paimensi lampaitaan, hän näki jotain epätavallista: pensas paloi, mutta ei kulunut poroksi. Siellä, erämaan laidalla, tapahtui jotain, mikä mullisti hänen elämänsä. Jumala ilmestyi hänelle. Neljänkymmenen hiljaisen vuoden jälkeen Jumala ilmestyi ja uudisti kutsunsa. Kaikki tapahtui Jumalan aikataulussa, Jumalan tavalla, Jumalan voimassa. Oli tullut aika lähteä liikkeelle vapauttamaan Jumalan kansaa Egyptin orjuudesta.
Missä sinä olet tänään?
Oletko jakamassa saman kohtalon Mooseksen kanssa? Lähdit innokkaasti liikkeelle Jumalan johdatuksessa, kuulit Jumalan äänen ja tiesit, mihin Hän oli sinut kutsunut. Kuitenkaan asiat eivät menneet suunnitelmasi mukaan – kaikki meni pilalle. Kaiken keskeltä pakenit piiloon toisten katseilta. Menit sinne, minne kukaan ihminen ei näe, nuolemaan haavojasi, sillä kaikki oli mennyt rikki.
Ehkä kaikesta tästä on kulunut jo pitkä aika. Olet erämaassa, eksyneenä. Jumala on ollut hiljaa nämä vuodet ja vuosikymmenet. Näky, joka sinulla joskus oli, on annettu kuolemaan, kutsumus on kääritty liinaan ja piilotettu maahan, eikä sinulla ole ajatustakaan siitä, että Jumalalla voisi vielä olla sinulle tehtävä. Mutta…
Jumala valmistaa itse astiansa erämaan kouluissa. Mooseksen neljänkymmenen vuoden koulu erämaassa oli ehdottoman tärkeä vaihe tulevaa tehtävää varten. Kun kaikki oli luovutettu Jumalalle, pystyi Hän kääntämään kaiken voitoksi. Tuli Jumalan ilmestyminen, tuli käsky lähteä liikkeelle ja toteuttaa Jumalan antama tehtävä. Leipäkin kulkee uunin kautta ihmisille siunaukseksi. Samalla tavalla me tarvitsemme Jumalan uuneja, jossa meistä leivotaan leipä, siunaukseksi maailmalle.
Erämaassa voidaan olla uuden kynnyksellä.
Uskon, että tänään on monia uskovia, jotka ovat uuden kynnyksellä. Olet jostain syystä ajautunut erämaan hiljaisuuteen. Uskot, että Jumala on hylännyt sinut ja että Hänen suunnitelmansa ovat menneet pilalle omien töppäilyjesi tähden. Mutta asia ei ole niin. Jumalan maailmoissa suuremmat rattaat pyörivät, ja sinun pieni elämäsi on synkronoitu Jumalan suureen suunnitelmaan. Hän ilmestyy sinulle yllättävällä tavalla, ”palavassa pensaassa”, ja sinä kuulet Hänen äänensä. Kutsusi kirkastetaan – ja on aika lähteä liikkeelle.
Muista, että Mooses ei ollut eksynyt erämaahan. Hän oli ollut koko ajan matkalla kohti hetkeä, jolloin hänen elämänsä vasta todella alkaisi. Ja siitä hetkestä lähtien mikään ei ollut entisellään. Ei Mooses ollut poissa Jumalan suunnitelmasta. Jumalan maailma valvoi ja tarkkasi Mooseksen elämää – mutta samalla myös Aabrahamille annettua lupausta (1. Moos. 15:13).
Aika, jonka israelilaiset asuivat Egyptissä, oli neljäsataakolmekymmentä vuotta. Juuri sinä päivänä, kun neljäsataakolmekymmentä vuotta oli kulunut, kaikki Herran joukot lähtivät Egyptin maasta. (2. Moos. 12:40–41)
Mooses ei todellisuudessa voinut olla aikaisemmin liikenteessä, koska Jumalan suunnitelmat oli sitoutettu Hänen aiempiin lupauksiinsa. Ehkä nyt Jumalan aikatauluissa jokin ratas paikkakunnallasi siirtyy paikalleen ja Jumala antaa sinulle aarteita pimeyden kätköistä lähteä liikkeelle palvelemaan Herraa.
Teppo Lehtomäki
