Jumalan kansa on liikkeessä oleva kansa, joka kulkee halki tulen ja tuulen. Unohdettuja ja vähän puhuttuja asioita ovat pimeys ja pimeät laaksot, joihin Jumala uskovia johdattaa.
Ja kansa pysyi taampana, mutta Mooses lähestyi pimeyttä, jossa Jumala oli (2. Moos. 20:21).
Mooseksen elämässä oli ratkaiseva hetki käsillä: astuako yksin pimeyteen, joka oli monella tapaa vastenmielistä ja pelottavaa, mutta samalla tietäen, että siihen kätkeytyi suuri siunaus, sillä Jumala oli siellä. Tämä pimeyteen astuminen koitui valtavaksi siunaukseksi Jumalan kansalle. Tätä siunausta ovat saaneet kokea monet kansakunnat, kun kymmenen käskyä ovat olleet moraalisena selkärankana niiden elämässä.
Mooseksen piti kohdata ensin pimeys, minkä seurauksena hän sai kohdata Jumalan, joka oli pimeydessä. Kun ajattelen pimeyttä, se on monella tapaa vastenmielinen asia. Se vaikuttaa luonnollisesti ihmiseen hyvin negatiivisesti. Havainnointikyky vähenee, mieliala laskee ja näköalattomuus valtaa mielen. Mielessä alkaa jäytää pelko, että jotain pahaa tapahtuu.
Pimeyden eri ulottuvuudet
Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa vitsan alla. Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen. Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä yhäti, kaiken päivää. (Valit. 3:1–3)
Joskus Jumala vie omiaan ”pimeään yöhön”. Se on tila, jossa Jumala vie ihmistä läheisempään yhteyteen hänen kanssaan, vaikka tie sinne kulkee usein koettelemuksien kautta. Profeetta Jeremia oli nähnyt, kuinka Jerusalem oli kohdannut Jumalan tuomion. Varoituksista huolimatta kansa ei ollut tehnyt parannusta synneistään. Tämän tuhon keskellä hänen sydämellään oli suuri tuska ja murhe siitä kaikesta. Hänen oma kokemuksensa oli, että hänet oli johdatettu pimeyteen, jossa ei ollut enää minkäänlaista toivoa.
Jumalan tuomion vaikutukset heijastuivat hänenkin elämäänsä, vaikka Jumalan varjeleva käsi olikin ollut hänen yllään. Nuo profeetan tunnot ovat tänään arkipäivää monien Jumalan lasten elämässä: pimeys, johon on jouduttu ja jonka keskellä koetaan, että Jumala on hylännyt minut.
Läheinen yhteys Jumalan kanssa
Moni meistä rukoilee, että oppisi tuntemaan Jumalaa paremmin ja pääsisi lähemmäksi häntä. Joskus Jumala vastaa näihin rukouksiin johdattamalla meitä myös ahdistusten ja pimeiden vaiheiden kautta. Silloin sydämestä voi nousta hämmennystä ja kysymyksiä Jumalaa kohtaan. Myöhemmin saatamme kuitenkin huomata, että juuri näiden vaiheiden kautta Jumala on vienyt meitä syvempään yhteyteen hänen kanssaan – vastauksena rukoukseen: ”Herra, anna minun oppia tuntemaan sinua paremmin.”
Jumalan tunteminen ei useinkaan tapahdu hetkessä. Elämän vastoinkäymiset ovat monille olleet väline, jonka kautta Jumala on tehnyt itseään tunnetuksi.
Raamatun kertomuksissa pimeys on usein ollut paikka, johon Herran palvelijat on johdatettu ja jossa Jumala on määräajan jälkeen ilmestynyt heille. Pimeys on tila, jota uskova luonnostaan karttaa, sillä siellä joudutaan kasvokkain sen kanssa, mitä me todellisuudessa olemme. Siinä riisutaan pois inhimillinen turva, omat ansiot ja voima. Ihminen näkee oman haurautensa, heikkoutensa ja kyvyttömyytensä tehdä Jumalan työtä omin voimin.
Mutta juuri tähän sisältyy myös jumalallinen kääntöpuoli: Jumalan ilmestyminen ja hänen mahdollisuutensa meissä.
Jumalan palvelijan pimeys
Elia jätti palvelijansa, mutta meni itse erämaahan päivänmatkan päähän. Hän tuli ja istuutui kinsteripensaan juureen ja toivotti itsellensä kuolemaa sanoen: ”Jo riittää, Herra; ota minun henkeni, sillä minä en ole isiäni parempi.” (1. Kun. 19:4)
Elia joutui kerran elämässään syvään pimeyteen. Hän oli saanut olla todistamassa suuria ihmeitä toinen toisensa jälkeen. Kaiken tämän voimallisen Jumalan ilmestymisen jälkeen hänen ylleen tuli kuitenkin suuri ahdistus ja pimeys.
Ahdistus kasvoi niin voimakkaaksi, että lopulta hän toivoi itselleen kuolemaa. Tässä pimeydessä riisuttiin pois kaikki inhimillinen tuki ja turva, ja Elia joutui kohtaamaan oman heikkoutensa ja rajallisuutensa. Hänelle jäi lopulta vain yksi mahdollisuus – jättäytyä Herran käsiin.
Kun tämä syvä pimeyden vaihe oli kulunut, Jumala ilmestyi hänelle ja antoi uuden tehtävän:
”Lähde takaisin samaa tietä, jota tulit, erämaan kautta Damaskoon. Mene ja voitele Hasael Aramin kuninkaaksi. Ja voitele Jeehu, Nimsin poika, Israelin kuninkaaksi. Ja voitele sijaasi profeetaksi Elisa, Saafatin poika, Aabel-Meholasta.” (1. Kun. 19:15–16)
Yhtäkkiä kaikki muuttui. Pimeys jäi taakse, ja siitä tuli lopulta siunauksen lähde Elian elämässä.
Sinä, joka kuljet tänään pimeyden keskellä – et tottelemattomuutesi tai syntiesi tähden, vaan Jumalan johdatuksessa – kestä vielä. Kukaan, joka odottaa Herraa, ei joudu häpeään.
Pimeys tekee työtä meissä
Kerran eräs mies, joka oli palvellut Herraa pitkään, joutui syvään pimeyteen. Tuli ajanjakso, jolloin hän menetti kaiken innon ja voiman hengelliseen työhön. Hän ei nähnyt enää mitään toivoa siitä, että voisi palvella Herraa.
Päällimmäisenä, päivittäisinä vieraina olivat oma kelvottomuus, heikkous ja yksinäisyys.
Tuo pimeys kesti jonkin aikaa, mutta eräänä päivänä kaiken pimeyden keskellä, sisäisen ahdistuksen kasvaessa yhä suuremmaksi, Jumala ilmestyi hänelle. Mies ymmärsi, että Jumalan tahto oli, että hän siirtyisi toiselle paikalle tekemään hengellistä työtä.
Tuota siirtymää ei olisi tapahtunut ilman pimeyteen joutumista. Arjen pyöritys oli ollut niin kovaa, että Jumalan äänen erottaminen muista oli vaikeaa. Tuon pimeyden keskellä Jumalan ääni erottui ja palvelutyölle saatiin uusi suunta.
Vaikka tänään koet olevasi täysi nolla, elämänhalun menettänyt, omasta mielestäsi mitätön, heikko, yksinäinen, pimeässä oleva hylkiö, jolle ei ole enää käyttöä, muista mitä Daavid kirjoittaa:
Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat (Ps. 23:4).
Pimeä laakso on tie, jonka kautta Jumala kuljettaa omiaan määräajoin.
Pimeys on Jumalan ilmestymisen paikka
Usein mietimme, miksi Jumala sallii meidän kulkea syvien pimeyden vaiheiden kautta ennen kuin hän puhuu tai ilmestyy meille. Raamattu antaa tähän mielenkiintoisen näkökulman:
Silloin Salomo sanoi: ”Herra on sanonut tahtovansa asua pimeässä.” (1. Kun. 8:12)
Pimeys on usein paikka, jossa Jumala ilmestyy.
Olen huomannut, että joskus Jumala johdattaa meitä hiljaisuuden ja pimeyden kautta, jotta oppisimme erottamaan hänen äänensä ja ymmärtämään paremmin hänen tahtoaan. Arjen kiire, ympärillä olevat ihmiset, monet ajatukset ja omat suunnitelmamme voivat helposti peittää alleen Jumalan puheen.
Siksi Jumala saattaa toisinaan pysäyttää meidät. Pimeyden keskellä joudumme riisuutumaan monista asioista, joihin olemme tottuneet turvautumaan – omasta viisaudesta, muiden neuvoista ja omista suunnitelmistamme.
Siellä ihminen alkaa nähdä oman rajallisuutensa ja hengellisen köyhyytensä. Samalla Jumalan pyhyys paljastaa, kuinka kipeästi tarvitsemme Jeesusta ja hänen armoaan.
Kun pimeys on tehnyt työnsä, Jumala ilmestyy usein uudella tavalla. Näin on tapahtunut kautta Raamatun historian.
Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä; hän pani pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet. (Ps. 18:11–12)
Pimeydessä ollaan lähellä Jumalaa
Ajattele päivää, jolloin ylimmäinen pappi suurena sovituspäivänä astui kaikkeinpyhimpään viemään uhriveren Jumalan kasvojen eteen kansan syntien sovitukseksi.
Se oli päivä, johon oli valmistauduttu huolellisesti. Kaiken tuli olla kunnossa, kun astuttiin kaikkeinpyhimmän pimeyteen. Kukaan ihminen ei voinut kulkea hänen mukanaan sinne – tuo matka piti kulkea yksin.
Siellä yksinäisyydessä ja pimeyden keskellä tapahtui jotain äärimmäisen arvokasta: Jumala kohtasi ylimmäisen papin.
Kun uhri ja veri olivat riittävät, pappi sai palata ulos elävänä ja julistaa kansalle:
”Teidän syntinne on anteeksi annettu.”
Se oli paikka, jossa harvat ja valitut saivat kohdata Herran.
Tänään jokaiselle Jeesuksen omalle on tie auki Jumalan kohtaamiseen. Meidän ei enää tarvitse pelätä, sillä Jeesuksen veren kautta meillä on turvallinen pääsy Jumalan yhteyteen. Seurakunta on suuri siunaus, ja siellä saamme kuulla opetusta ja Herran puhetta. Silti Jumala johdattaa toisinaan meitä myös yksinäisyyden kautta, jotta voisimme kohdata hänet henkilökohtaisesti.
Ehkä sinut on jo johdatettu sellaiseen vaiheeseen, jossa kysyt:
”Missä olet, Jumala? Oletko hylännyt minut?”
Jumala näkee ja kuulee jokaisen huutosi, vaikka hän joskus näyttääkin kätkeytyvän hetkeksi.
Vaikka Herra antaa teille hädän leipää ja ahdistuksen vettä, ei sinun opettajasi enää kätkeydy, vaan sinun silmäsi saavat nähdä opettajasi (Jes. 30:20).
Kun hän ilmestyy, pimeät päivät haihtuvat kuin tuhka tuuleen. Silloin niiden tuottama tuskakin alkaa väistyä.
Ja kun hän puhuu, hänen sanansa ovat kuin suoraan valtaistuimelta.
”Minkä minä sanon teille pimeässä, se puhukaa päivän valossa. Ja minkä kuulette kuiskattavan korvaanne, se julistakaa katoilta.” (Matt. 10:27)
Muista: pimeys Jumalan kädessä voi olla ovi hänen siunauksiinsa.
Teppo Lehtomäki
