Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, (Apt. 17:26)
Jumala on määrännyt ihmisen elämään tietyt ajat; on lapsuuden ja nuoruuden aika, aikuisuuden ja vanhuuden aika, mutta on myös sellainen aika, jota Raamattu nimittää etsikkoajaksi.
Muutamien päivien kuluttua Feeliks tuli vaimonsa Drusillan kanssa, joka oli juutalainen, haetti Paavalin ja kuunteli hänen puhettaan uskosta Kristukseen Jeesukseen. Mutta kun Paavali puhui vanhurskaudesta ja itsensähillitsemisestä ja tulevasta tuomiosta, peljästyi Feeliks ja sanoi: ”Mene tällä haavaa pois, mutta kun minulle sopii, kutsutan sinut taas”. (Apt. 24:24–25)
On olemassa etsikkoaika, ja se on siitä erikoinen, että sitä ei ole ihmisellä aina. Etsikkoaika on ohimenevä, eikä ihminen voi itse päättää, milloin se ihmisen elämään tulee ja milloin se päättyy.
Hengellisessä mielessä tämä termi tarkoittaa suoraan käännettynä ”Jumalan vierailuaikaa ihmisen elämässä”. Se on siis aika, jolloin Herra vetää ihmistä pelastukseen, puhdistukseen ja armoon, se aika, jolloin ihminen voi löytää pelastuksen omassa elämässään.
Paavali puhui Feelikselle vanhurskaudesta, itsensähillitsemisestä sekä tulevasta tuomiosta. Paavali ei siis houkutellut uskonasioilla, vaan tahtoi saarnata koko totuuden, sillä vain totuus tekee vapaaksi. Tähän koko totuuteen kuuluu ymmärrys, että ihminen on vastuussa elämästään Jumalalle (Hepr. 4:13) eikä mikään luotu ole hänelle näkymätöntä, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmiensä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.
Raamattu tekee selväksi, että tekojen mukaan jokainen ihminen kerran tuomitaan.
Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. (Ilm. 20:12)
Mutta ei vain tekojen, vaan myös sanojen mukaan tuomitaan.
Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä (Matt 12:36).
Ihminen on siis vastuussa omasta elämästään Jumalalle. Jumala on niin vanhurskas ja Pyhä, että yhtään rikkomusta Häntä vastaan – eli syntiä – Hän ei voi laskea kuin sormien läpi, vaan tuo tuomari, joka näkee ja tietää kaiken, laittaa ihmisen vastuuseen jokaisesta synnistä. Jokainen ihminen on rangaistuksen ja tuomion alainen, sillä jokainen on syntiä tehnyt.
Tässä ajassa me voimme paeta tekojamme, peitellä tai selitellä niitä itsellemme tai muille, mutta kun on kyse tuomiosta, jossa vanhurskas Jumala meidät tuomitsee, emme voi peitellä tai paeta, vaan joudumme kantamaan tekojemme seuraukset. Sana sanoo, että synnin palkka on kuolema.
Lisäksi sana sanoo, että ihminen tuomitaan Jumalan sanan mukaan. Tämä kirja, Raamattu, on se, joka joko syyttää ihmistä tai sitten se puolustaa. Ketään ei siis tuomita sattumanvaraisesti sanojen ja tekojen perusteella, vaan sen mukaan, mitä Raamatussa sanotaan.
Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä… (Joh. 3:36)
Sinäkin ehkä uskot, että Jumala on totta, ja jollakin tavalla kunnioitat Häntä omasta mielestäsi. Tiedätkö, kerran taivaan ulkopuolelle jää monia, jotka uskoivat Jeesuksen olevan totta.
Voi olla, että olet aikonut tehdä parannuksen elämässäsi, olet aikonut laittaa elämässäsi asiat kuntoon Jumalan kanssa, mutta eräs saarnaaja sanoi kerran, että tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla.
Kysymys ei ole aikomuksista, vaan siitä, oletko tehnyt elämässäsi päätöksen uskoa Häneen ja myös alkaa tottelemaan Häntä, ei vain joissakin vaan kaikissa asioissa. Oletko antanut itsesi ja elämäsi Jumalalle, ei osittain, vaan kokonaan?
Jeesukselta kysyttiin kerran, onko niitä paljon, jotka pelastuvat. Jeesus vastasi, että vain harvat käyvät ahtaasta pelastuksen portista sisälle. Miksi? Koska se tie ei kelpaa, jonka Jeesus toi maailmaan, vaan tahdottaisiin toisenlainen tie. Tästä tiestä, jonka Jeesus toi, Raamattu sanoo:
Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois… (Apt 3:19)
Parannuksen tekeminen, synnin hylkääminen, on siis ehto pelastukselle ja sille, että meidät voidaan puhdistaa.
Jeesus kohtasi kerran erään uskonnollisen miehen, joka kertoi Jeesukselle, kuinka hän on harjoittanut uskonnollisia menoja hyvin pitkälle elämässään. Mutta kun tuli kyse siitä, että hän antaisi koko sydämensä ja elämänsä Jeesukselle ja että hänen pitäisi luopua rakkaimmasta asiastaan, jotta voisi Jeesuksessa löytää elämän, niin tämä mies lähti murheellisena pois Jeesuksen luota.
Miten on sinun tilanteesi, uskotko Jeesukseen ja jopa määrätyissä asioissa tottelet Häntä, mutta tiedät, että on jokin asia, jossa et tahdo Häntä totella? Juuri se asia on esteenä pelastuksellesi.
Teksti osoittaa, että Paavali ei kertonut Feelikselle vain toista puolta evankeliumista, emmekä mekään voi niin tehdä. Emme voi kertoa vain, kuinka saat synnit anteeksi Jeesuksen kautta sekä rauhan ja puhtaan omantunnon Jeesuksen veressä, ilman parannuksen tekoa, ilman oman elämän kadottamista Jeesuksen tähden.
Kun Paavali puhui Feelikselle sanaa, niin sanotaan, että Feeliksille tuli pelko, puhe pelästytti hänet. Kun Jumalan sana tuodaan kokonaan esille, silloin ihmisessä, joka ei ole pelastuksessa sisällä, syntyy pelko oman tilansa tähden.
Jeesus sanoi: ”Ei voi kukaan palvella kahta Herraa.” (Matt. 6:24)
On vain kaksi tietä: ihminen elää synnissä, joka johtaa kadotukseen, tai antautuu tottelemaan Jumalaa, joka vie taivaaseen. Muuta välitietä ei ole. Edes Jumalaan uskovalla ei ole kolmatta tietä, vaan jokainen joutuu tekemään valinnan näiden kahden tien välillä.
Feeliks sanoi Paavalille, että mene pois, ja kun minulle sopii, kutsutan sinut uudestaan. Tämä oli Feeliksiltä turmiollinen ajatus, mutta kuinka monet ajattelevatkaan samalla tavoin vielä vuonna 2025 Suomessakin.
Voiko ihminen pelastua, milloin ihminen itse tahtoo, voiko aina löytää Jeesuksen? Jo pelkästään siinä mielessä ei voi, koska Raamattu sanoo, että me emme tiedä huomista päivää. Voi olla, että ihminen on jo huomenna tuomiolla omasta elämästänsä.
Raamattu kertoo Nooan päivistä, että Jumala laittoi arkin oven kiinni, ja kun se oli kiinni, sitä ei enää avattu. Ei auttanut enää itkeä, ei huutaa eikä katua, oli liian myöhäistä. Älä siksi vähättele etsikkoaikaa, kun Jumala sinua kutsuu.
Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan (Jes. 55:6)
Jeesus sanoi myös, että ei kukaan voi tulla Hänen tykönsä, ellei Isä häntä vedä (Joh 6:44).
Pelastus ei ole siis aina mahdollista. Kun etsikkoaika menee ohi, ei voi enää pelastua, on liian myöhäistä. Minä ja vaimoni olimme kerran tulossa Espanjasta takaisin Suomeen, mutta myöhästyimme lentokoneesta. Emme päässeet enää sille lennolle, vaikka teimme mitä, oli liian myöhäistä.
Raamattu kertoo Herodeksesta, että hän oli mies, jolle Jumala antoi etsikkoajan. Herodes tykkäsi kuunnella Johannes Kastajan puhetta ja epäröi monia asioita elämässään, muttei koskaan luopunut siitä synnistä, josta Jumala oli puhunut: sinulla ei ole lupaa pitää veljesi vaimoa. Hänen etsikkoaikansa meni ohitse. Kun Jeesusta oltiin viemässä ristille, Hänet vietiin Herodeksen eteen, mutta Raamattu sanoo, että Jeesus ei puhunut Herodekselle mitään. Herodeksen elämässä oli aika, jolloin Jumala kutsui, mutta kun se käytettiin väärin, niin vaikka Jeesus oli itse hänen edessään, Hänellä ei ollut enää mitään asiaa tuolle miehelle.
Jos sinä tunnet Jumalan kutsua pelastukseen, älä käytä väärin etsikkoaikaasi. Jos tiedät, että sinun tulee tehdä parannus, käänny Jeesuksen puoleen ja tee parannus, niin Jeesus antaa kaikki synnit anteeksi ja Hänen verensä puhdistaa sinut kaikesta vääryydestä.
Valenca Kunnala
