Jumala muuttaa ihmistä. Ystäväni, joka tuli uskoon, huomasi vasta jälkeenpäin, ettei ollut puoleen vuoteen tarttunut oluttuoppiin. Moni on kokenut, että myös kiroilu on jäänyt pois uudestisyntymisen myötä. Jokaisen kokemus on omanlaisensa, mutta usein pelastumisen hetkellä Jumala yllättää muuttamalla ihmistä tavoilla, joita hän ei osannut odottaa.
Olen kuullut opetettavan, että pelastumiseen saakka Pyhä Henki johdattaa ihmistä kohti uskoa, pelastuksen paikalle. Vasta sen jälkeen Henki alkaa auttaa häntä muuttumaan. Toisaalta jotkut ovat kertoneet muuttuneensa jo etsikkoaikansa aikana niin paljon, että uskovat ovat luulleet heidän jo tulleen uskoon.
Jeesus opetti, että kaipaus Jumalan puoleen tulee ensin: ”Kukaan ei voi tulla minun tyköni, ellei Isä sitä hänelle anna”(Joh. 6:65). Näin ihmiselle syntyy jano Jeesuksen puoleen.
Johannes jatkaa aihetta seuraavassa luvussa (Joh. 7:37–39):
”Jeesus nousi seisomaan ja huusi: ’Jos jonkun on jano, tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, niin kuin Raamatussa sanotaan, hänen sisimmästään juoksevat elävän veden virrat.’ Tämän hän sanoi Hengestä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesusta ei ollut vielä kirkastettu.”
Kun janoinen ihminen tekee päätöksen tulla Jeesuksen luo, hän alkaa uskoa ja juoda. Astia täyttyy, ja sen jälkeen elävän veden virrat alkavat näkyä muutoksena ajatuksissa ja teoissa.
Miksi Jumala haluaa muuttaa ihmistä?
Ihminen on jo pelastumisensa hetkellä täysin taivaskelpoinen. Niin kävi myös rikolliselle, joka ristiinnaulittiin Jeesuksen viereen. Jeesus vakuutti hänelle, että tämä pääsisi vielä samana päivänä paratiisiin yhdessä hänen kanssaan. Mutta Jeesus opetti myös: ”Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, revitään juurineen pois” (Matt. 15:13). Nämä väärät istutukset riistävät meiltä sen elämän, jonka Jumala on meille tarkoittanut, ja tuovat tilalle vain kurjuutta ja tappiota. Eräs uskova kiteytti asian todistuksessaan näin: ”Ainoa, mistä jouduin luopumaan Jumalan tähden, oli oma kurjuuteni.”
Miksi synti on este Jumalan muuttavalle työlle?
Nämä väärät istutukset yrittävät lamauttaa kaiken sen, mitä Jumala on tarkoittanut meille: rakkauden, ilon, rauhan, kärsivällisyyden, ystävällisyyden, hyvyyden ja koko Hengen hedelmän (Gal. 5). Yhdellä sanalla ilmaistuna nämä istutukset ovat synti.
Hyvät vanhemmat haluavat tukea ja opettaa lapsiaan sekä viettää heidän kanssaan aikaa, jotta lapsilla olisi hyvä olla. Samalla tavoin Jumalalle on tärkeää, että me voisimme aidosti hyvin. Synti on tämän hyvinvoinnin este. Se vie meidät pois Jumalan läheisyydestä yksinäisyyteen. Vaikka synti saattaa antaa hetkellistä nautintoa, sen seura on aina ihmistä rikkova. Sen hedelmä on tyhjyys ja kahleet.
Jumala muuttaa meitä, jotta synti väistyisi elämästämme ja Hengen hedelmä saisi kasvaa.
Pyhän Henki meissä
Toiseksi: muutoksen seurauksena Jumalan Pyhä Henki saa enemmän tilaa täyttää meitä. On sanottu, että Pyhä Henki joko täyttää meitä tai murehtii meidän tähtemme.
Mitä enemmän Jumala saa tilaa Hengellään, sitä enemmän Hän voi toteuttaa kauttamme rakkauden tekoja, jotka Hän on tarkoittanut palvelustehtäviksemme.
Tämän muutoksen seurauksena elämäämme perheemme ja sukumme keskellä tulee Jumalalta elämän makua. Saamme olla Hänen tuoksunaan, ja sama alkaa näkyä myös koko arkielämässämme.
Usein luulemme synnin istutuksen kuuluvan meihin, näin vihollinen meille valehtelee. Kun Jumala puhdistaa meitä vuodesta toiseen, opimme tuntemaan itseämme paremmin sellaisina kuin Hän on meidät luonut. Näin itsetunto ja identiteetti vahvistuvat Kristuksessa.
Kirkkaus, joka muuttaa
Pelastumistapahtuman lisäksi Raamattu kertoo, että Jumalalla on toinen syvä keino muuttaa uskovaa: pelastunut saa armon nähdä Jumalan kirkkautta.
”Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katsomme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki” (2. Kor. 3:18).
Mooseksen kasvot alkoivat loistaa Jumalan valoa, koska hän viipyi Jumalan seurassa ilmestysmajassa erämaavaelluksen aikana. Tämä kirkkaus pelotti israelilaisia, ja siksi Mooses peitti kasvonsa kankaalla.
Me puolestamme haluamme enemmän Mooseksen osaan: kohdata Jumalan peittämättömin kasvoin Hänen ilmestysmajassaan. Maallinen ruumiimme ei kuitenkaan kestä suoraa Jumalan kirkkautta, vaan sen täytyy suodattua vanhan aikaisen kuvastimen, eli kiillotetun metallin, kautta. Silti tämäkin kirkkaus riittää muuttamaan meitä kohti Jumalan kaltaista kirkkautta.
Ajattelen, että tämän prosessin kautta puhtaus ihmisen arvona alkaa voimistua ja Kristuksen mielenkaltaisuus vahvistua.
Jumalan kuritus muutoksen välineenä
Kolmas Raamatun osoittama tapa, jolla Jumala haluaa muuttaa ihmistä, on Hänen suorittamansa kuritus.
”Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi; mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi” (1. Kor. 11:31).
”Poikani, älä halveksi Herran kuritusta äläkä menetä toivoasi, kun Hän nuhtelee sinua. Sillä jota Herra rakastaa, sitä Hän kurittaa. Hän ruoskii jokaista lasta, jonka ottaa huomaansa” (Hebr. 12:5–7).
Usein tällainen Jumalan toteuttama muutostyö alkaa yllätyksenä.
Ihmisen osuus muutostyössä
Kurittamisessa alkaa tulla esiin myös ihmisen osuus muutostyöhön. Raamattu kutsuu tätä parannukseksi ja kilvoitukseksi.
Se alkaa itsetutkiskelulla (1. Kor. 11:31) ja katumisella (2. Kor. 12:21; Joh. 16:8). Synnin tunnustamiseen kuuluu myös myöntäminen, että olisi oikein tulla tuomituksi (Luuk. 15:18–19). Meidän tulee selvästi tulla Jumalan tykö ja anoa armoa (Hebr. 4:15–16). Näin Jumalan läsnäolo armon muodossa tulee prosessiin mukaan ja kasvattaa meitä hylkäämään synnin (Tiit. 2:11; Apt. 3:26).
Muutumme mieleltämme, ja Kristuksen mieli alkaa näkyä meissä. Jumala kutsuu meidät syvään uudistumiseen ilman syytöstä (Hebr. 12:1–2; Room. 2:4; Tiit. 2:11). Hän muistuttaa, että lahjoitti meille Kristuksen mielen jo uudestisyntymisen yhteydessä (1. Kor. 2:16). Kristuksen mielenlaatu on meille yliluonnollista ja tarkoitettu hallitsemaan meitä. Kun Kristuksen mieli saa hallita, koemme tarpeidemme täyttymisen ja pidämme katseemme ja ajatuksemme mielellämme Kristuksessa.
Kilvoituselämä on siis paljon syvempää kuin pinnallinen itsensä paranteleminen. Pelkkä suorittaminen, jotta voisi kelvata Jumalalle, toisille uskoville tai itselleen, keskittyy omaan epäonnistumiseen ja oman itsen parantamiseen. Tiedosta huolimatta jokainen meistä lankeaa tähän aika ajoin. Samoin usein emme haluaisi kääntyä koko sydämestä Jumalan puoleen hänen parannettavakseen, vaan etsimme apua ja lohdutusta muualta.
Jumala on kuitenkin uskollinen ja aktiivinen kohdallamme. Hän muistuttaa meitä ja nostaa ylös:
”Herra vahvistaa sen miehen askeleet, jonka tie hänelle kelpaa. Jos hän lankeaa, ei hän maahan sorru, sillä Herra tukee hänen kättänsä” (Ps. 37:23–24).
Siunausta toivottaen, Vesa Sihvo
