Teksti, jota hetken mietimme, on Juudan kirjeen ensimmäisestä luvusta. Huolestuttava kerronta kuuluu näin:
Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen. Vaikka jo kerran olette saaneet tietää kaiken, tahdon kuitenkin muistuttaa teitä siitä, että Herra, joka oli pelastanut kansan Egyptistä, toisella kertaa hukutti ne, jotka eivät uskoneet; ja että hän ne enkelit, jotka eivät säilyttäneet valta-asemaansa, vaan jättivät oman asumuksensa, pani pimeyteen iankaikkisissa kahleissa säilytettäviksi suuren päivän tuomioon; samoin kuin Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, jotka samalla tavalla kuin nekin harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin, ovat varoittavana esimerkkinä, kärsiessään iankaikkisen tulen rangaistusta. Yhtäkaikki nämä uneksijat samoin saastuttavat lihan; he halveksivat herrautta, herjaavat kirkkauden henkiolentoja. Mutta ei ylienkeli Miikaelkaan, kun riiteli ja väitteli perkeleen kanssa Mooseksen ruumiista, rohjennut lausua herjaavaa tuomiota, vaan sanoi: ”Rangaiskoon sinua Herra!” Nämä sitävastoin herjaavat sitä, mitä eivät tunne; mutta minkä he järjettömäin eläinten tavoin luonnostaan ymmärtävät, sillä he turmelevat itsensä. (Juuda 1:4-10)
Tämä ihmisryhmän kuvaus on järkyttävä. Seurakunnan keskelle oli pujahtanut ihmisiä, jotka kieltävät Herran sekä ovat jumalattomia ja kääntävät armon irstaudeksi. Kuvaus, joka siirtyy viidennestä jakeesta alkaen Israelin uskottomuuteen, Enkelien lankeemukseen ja Sodoman, Gomorran sekä ympäristö kaupunkien eksymyksen luonnottomuuteen, antaa meidän ymmärtää, että seurakuntaan pujahtanut ihmisryhmä on myös menettänyt asemansa. Juudan kirjeessä (1:12) sanotaan:
He likapilkkuina teidän rakkausaterioillanne julkeasti kemuilevat ja itseään kestitsevät. He ovat vedettömiä, tuulten ajeltavia pilviä, paljaita, syksyisiä puita, hedelmättömiä, kahdesti kuolleita, juurineen maasta reväistyjä.
Juuda kirjoittaa kuin tuo ihmisryhmä kerran olisi ollut, ja tulisi edelleen olla, hedelmää kantavia, elossa ja juurevia, mutta ei enää ole. He ovat kahdesti kuolleita ja hedelmättömiä. Heidän kerrotaan tulevan seurakunnan rakkausaterioille, siis seurakunnan kokouksiin. Heille oli kuitenkin käynyt samoin kuin jakeissa 4–7 kuvataan tapahtuneen osalle Israelia erämaassa, enkeleille taivaassa ja Sodomalle: he olivat luopuneet.
He ovat napisijoita, kohtalonsa nurkujia ja vaeltavat himojensa mukaan; heidän suunsa puhuu pöyhkeitä, ja he mielistelevät ihmisiä oman etunsa tähden. (Juuda 1:16)
Mitä heille oli tapahtunut? Miten tähän oli tultu? Haluaisin tarkastella asioiden juurisyitä. Niitä me voimme löytää mielestäni jakeesta 11.
Voi heitä, sillä he kulkevat Kainin tietä ja heittäytyvät palkan tähden Bileamin eksytykseen ja hukkuvat niskoitteluunsa niinkuin Koora! (Juuda 1:11)
Nopeasti asiaa katsoen: Kain surmasi veljensä Aabelin (1. Moos. 4:1–15). Bileam johti Israelin haureuden syntiin (4. Moos. 22–24; Ilm. 2:14). Koora kapinoi Moosesta vastaan, kun Aaron jälkeläisineen asetettiin Herran papeiksi (4. Moos. 16).
Mutta ennen kuin nuo räikeät teot tapahtuivat, oli nähtävissä syviä ongelmia. Tämä on varoitus myös meille!
Kulkea Kainin tietä?
Ja myöskin Aabel toi uhrilahjan laumansa esikoisista, niiden rasvoista. Ja Herra katsoi Aabelin ja hänen uhrilahjansa puoleen; mutta Kainin ja hänen uhrilahjansa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain vihastui kovin, ja hänen hahmonsa synkistyi. Ja Herra sanoi Kainille: ”Miksi olet vihastunut, ja miksi hahmosi synkistyy? (1.Moos. 4:4-6)
Järkyttävää syntiinlankeemusta edelsivät viha ja katkeruus – ne sokaisevat ihmisen. Kain ei etsinyt vastausta Jumalalta, jolle hän halusi kelvata ja jota hän tahtoi palvella, vaan katsoi veljeensä. Hän näki: Aabel kelpaa, Aabel etenee, Aabelia käytetään – minä Kain olen paikallani. Itsesäälin ja vihan värittämät ajatukset muovasivat hänelle vaarallisen asenteen, niin että hänen koko hahmonsa synkistyi. Pian hän oli täysin hengellisessä sokeudessa. Ratkaisu olisi löytynyt Herralta, mutta Kain kääntyi itseensä ja veljeensä: ratkaisu nousi lihasta – ’minun täytyy tuhota veljeni!’ Kaikki lähti niin pienestä.
Heittäytyä palkan tähden Bileamin eksytykseen?
”Katso, kansa on lähtenyt Egyptistä ja on tulvinut yli maan. Tule siis, kiroa se minun puolestani, ehkä sitten voin ryhtyä taisteluun sitä vastaan ja karkoittaa sen.” Mutta Jumala sanoi Bileamille: ”Älä mene heidän kanssaan äläkä kiroa sitä kansaa, sillä se on siunattu.”… Ja Bileam nousi aamulla, satuloi aasintammansa ja lähti matkaan Mooabin päämiesten kanssa. (4. Moos. 22:11-12, 21)
…pitävät kiinni Bileamin opista, hänen, joka opetti Baalakia virittämään Israelin lapsille viettelyksen, että he söisivät epäjumalille uhrattua ja harjoittaisivat haureutta. (Ilm. 2:14)
He ovat hyljänneet suoran tien, eksyneet ja seuranneet Bileamin, Beorin pojan, tietä – hänen, joka rakasti vääryyden palkkaa. (2.Piet. 2:15)
Ensin haluan sanoa, että uskon Juudan viittaavan Kainiin, Bileamiin ja Kooraan – ei Kainiin, Israeliin ja Kooraan. Kun tutkimme Bileamin eksytystä, meidän tulee pohtia hänen ajatusmaailmaansa, joka johti hänet lähtemään Mooabin päämiesten matkaan kiroamaan Israelia.
Bileam sai suoran sanan Herralta, mutta rahallisen hyödyn tähden hän etsi ”toista vastausta” Herran sanan ohi. Tämä johti hänet liukkaalle tielle, joka vei lankeemukseen ja lopulta tuhoon.
Muiden mukana, jotka kaatuivat, he surmasivat Midianin kuninkaat Evin, Rekemin, Suurin, Huurin ja Reban, Midianin viisi kuningasta. Myös Bileamin, Beorin pojan, he surmasivat miekalla. (4. Moos. 31:8)
Bileamin ongelma alkoi ajatuksesta, joka salli Herran selvän sanan sivuuttamisen, koska hyöty näytti niin houkuttelevalta. Hän ajatteli: ”Tahdon molemmat – sekä Herran tahdon että oman etuni.” Hän oli valmis tinkimään Sanasta saadakseen itselleen mieluisan hyödyn. Ehkä hän pohti: ”Jos vähän venytän totuutta ja tarkkaan harkitsen, ei siitä voi koitua mitään vakavaa.” Mutta lukijani, kaikki lähtee niin pienestä! Vain ajatus – ja pian seuraa katkera lankeemus ja hengellinen kriisi.
Hukkua niskoitteluunsa niinkuin Koora?
Mutta Koorah, Jisharin poika, joka oli Leevin pojan Kehatin poika, otti Daatanin ja Abiramin, Eliabin pojat, ja Oonin, joka oli Ruubenin pojan Peletin poika, ja he nousivat kapinaan Moosesta vastaan, ja heihin yhtyi israelilaisista kaksisataa viisikymmentä miestä, kansan päämiehiä, kansankokouksen jäseniä, arvokkaita miehiä.. Ja he kokoontuivat Moosesta ja Aaronia vastaan ja sanoivat heille: ”Jo riittää! Koko seurakunta, he kaikki, ovat pyhät, ja Herra on heidän keskellänsä. Miksi te siis korotatte itsenne Herran seurakunnan yli? (4. Moos. 16:1-2, 3)
Koora tiesi asemansa Leevin suvun Kehatin poikana (4. Moos. 4:4,18):
Kehatin poikien palvelustehtävänä ilmestysmajassa olkoon tämä: huolenpito korkeasti pyhistä. Älkää päästäkö kehatilaisten sukuhaaraa häviämään leeviläisten joukosta.
Koora tiesi rajansa Kehatin poikana ja Leeviläisenä. Hän oli jatkuvasti lähellä kaikkein pyhintä ja pyhiä kaluja, mutta ei koskaan pääsisi suitsuttamaan tai uhraamaan – se oli yksinomaan Aaronin pappissuvun oikeus. Nyt Koorahilla ja hänen perheensä miehillä oli korkea asema, mutta ei kaikkein näkyvintä hengellistä johtajuutta. Olisiko juuri tämän ymmärtäminen synnyttänyt sen väärän asenteen, joka lopulta johti kapinaan ja täydelliseen tuhoon?
Lukijani, kaikki lähtee niin pienestä! Vain ajatus – ja pian seurakunnassa 250 ihmistä riiteli Moosesta vastaan! Kohta Koora oli valmis keräämään kapinoivan joukon johtajia vastaan – maksoi mitä maksoi!
Hän salli käydä tykönsä sinun ja kaikkien veljiesi, leeviläisten, sinun kanssasi; ja nyt te tavoittelette pappeuttakin. (4. Moos. 16:10)
Tavoitellessaan itselleen kuulumatonta he sokaistuivat niin syvästi, että luulivat Mooseksen yrittävän sokaista heidät. Hengellisen auktoriteetin kieltäminen ja kapinointi johdatti heidät eksyksiin. Kaikki lähtee vain ajatuksesta. Kaikki lähtee niin pienestä – ja pian maa nieli koko kapinoivan joukon. Raamattu osoittaa, ettei Kainin, Bileamin ja Koorahin ongelmat rajoittuneet vain ensimmäisiin vuosisatoihin; niiden opetukset ovat varoitus meille tänäkin päivänä.
Heistäkin Eenok, Aadamista seitsemäs, on ennustanut, sanoen: ’Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä 15. tuomitsemaan kaikki ja rankaisemaan kaikki jumalattomat kaikista heidän jumalattomista teoistaan, joita he jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kaikesta julkeasta, mitä nuo jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet.’ (Juuda 1:14-15)
Jeesuksen paluun hetkillä tällä tavoin toimivat ihmiset hämmentävät seurakuntaa edelleen. Heistä Eenok ennusti jo kauan sitten.
Ystäväni, emme ole immuuneja kiusauksille. Nämä samat juurisyyt yrittävät tänäkin päivänä nousta seurakunnissa Jumalan kansan keskellä. Nuo pienet ajatukset, jotka kerran johtivat suuriin lankeemuksiin, voivat vaikuttaa edelleen ajatusmaailmassamme. Tunnistammeko ne ajoissa? Huomaammeko, kun asenteemme muuttuvat ja käytöksemme alkaa lipsua väärään suuntaan?
Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut, jotka viinitarhoja turmelevat, sillä viinitarhamme ovat kukassa. (Korkea Veisu 2:15)
Mutta te, rakkaani, muistakaa nämä sanat, mitkä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat edeltäpäin puhuneet:
Viimeisenä aikana tulee pilkkaajia, jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan. Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole.
Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja pysykää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi. (Juuda 1:17-21)
Kilvoitellaan, älkäämme antako perkeleelle sijaa, vaan katsokaamme Kristukseen.
Siunausta – Aamen.
Jari Korhonen
