Sillä teidän tyköänne on Herran sana kaikunut; ei ainoastaan Makedoniaan ja Akaiaan, vaan kaikkialle on teidän uskonne Jumalaan levinnyt... (1. Tess. 1:8)
Jumalan sana oli tullut seurakunnan keskelle voimana ja Pyhässä Hengessä, ja mitä se sai aikaan? Sen, että tuon seurakunnan keskeltä Jumalan sana oli kaikunut kaikkialle maailmassa. Juuri se on seurakunnan tarkoitus, että Jumalan sana leviäisi kaikkialle, ihmisiä pelastuisi ja sitten heitä opetuslapseutettaisiin.
Mark 16:15 muistuttaa meitä, että meille on annettu käsky julistaa evankeliumi kaikille kansoille. Kaikille on annettu käsky olla jollakin tavalla lähetystyössä mukana.
Ja hän sanoi heille: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.”
Jeesus sanoi:
”Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt!” (Luuk. 12:49)
Jeesuksen tahto on, että me palaisimme Hänelle, olisimme innokkaita Hänen asioilleen, rakastaisimme Häntä palavasti ja olisimme täynnä Pyhää Henkeä, että seurakunnassa saisi olla Pyhän Hengen läsnäolo. Jos jotain aikamme kaipaa, niin juurikin tätä. Suomessa uskovat ovat hyvin koulutettuja; tiedämme kyllä, miten asioiden pitäisi olla, mitä pitäisi tehdä, mutta kysymys onkin siitä, onko intoa tehdä, palaako tuli. Tiedämme, mitä kuuluu sanoa, kuinka evankelioida, mutta teemmekö niin kuin tulisi tehdä?
Itsekkyys ja oman edun tavoittelu
Me ihmiset tavoittelemme hyvin pitkälle vain omaa etuamme ja näemme vain oman tarpeemme, jopa uskovaisina, vaikka niin ei saisikaan olla. Jos pysähdyt miettimään, niin noin 42 % kaikista maailman ihmisistä ei ole vielä kuullut, että Jeesus on kuollut heidän syntiensä tähden ja että parannuksen tekemällä ja uskomalla Jeesukseen saa synnit anteeksi ja pelastuu. Tilanne on se, että maailmassa kuolee joka vuosi noin 60 miljoonaa ihmistä, se on päivässä noin 160 000, ja monet heistä eivät olleet kertaakaan kuulleet evankeliumia.
Me iloitsemme seurakunnissa, meillä on kivaa keskenämme, mutta tämä haastaa meitä, eikö totta? Jumala kutsuukin meitä hätään hukkuvista sieluista, näkemään evankeliumin tarve, rukouksen ja paaston tarve, jotta sieluja pelastuisi.
Itsekkyys, itsekäs elämä ja itserakkaus ovat aikamme syntejä. Sana sanookin, että viimeisten päivien ihmiset ovat itserakkaita.
Jos miettii Jeesusta, joka on meidän esikuvamme myös vaelluksessa ja elämässä, niin Hän ei tullut palveltavaksi vaan palvelemaan. Itsekkyys meissä tahtoo aina vain itselleen kaikkea, ei koskaan antaa mitään. Kerran erään pastorin luokse tuli mies, joka sanoi että hän lähtee seurakunnasta, koska häntä ei palvella siellä. Tämä kuvaa monien asennetta. Me kiitämme Jumalaa siitä, että me saamme seurakunnasta paljonkin, mutta Raamattu sanoo, että kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin – ei saatavaa, vaan annettavaa.
yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet; ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut. (2. Kor. 5:14–15)
Meitä kutsutaan antautumaan, omistautumaan Jumalalle, elämään Hänelle eli antamaan itsemme ja elämämme Hänen käyttöönsä aivan kokonaan. Silloin sanomme: ”Älköön tapahtuko niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä, Jumala.”
Sillä ”jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu”. Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: ”Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!” (Room 10:13-15a)
Me kaikki iloitsemme siitä sanasta, että jokainen, joka avuksi huutaa Herran nimeä, pelastuu, mutta tuo teksti jatkuu: Kuinka he huutavat avuksi häntä, johon eivät usko, ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta he eivät ole kuulleet. Vielä on valtava määrä ihmisiä, joille tulisi evankeliumi viedä, koska he eivät ole sitä kertaakaan kuulleet. Mutta jos elämältä tahdotaan vain itselle kaikkea, niin ei ole lähtijöitä eikä lähettäjiä.
Tässä elämässä kyse ei tulisi olla siitä, mitä minä tahdon elämältäni, vaan siitä, mitä Jumala elämältäni tahtoo.
On aika herätä ja tehdä parannus itsekkyydestä ja oman edun tavoittelemisesta. Meitä ei ole kutsuttu ajattelemaan vain omaa parastamme, elämään itsellemme, vaan itkemään, tuskaan, rukoilemaan, paastoamaan ja toimimaan sielujen hyväksi. Ihmiset hakevat tyhjyyteensä täytettä, he yrittävät synnillä täyttää tuon tyhjiön, mutta eivät voi koskaan siinä onnistua. He ovat matkalla kohti iankaikkista kadotusta ja ainut, joka voi heidän tyhjyytensä täyttää ja heidät pelastaa, on Jeesus. Siksi sanoman Jeesuksesta tulisi levitä meidän kauttamme omaan kaupunkiimme, sukuumme, työpaikalle, kouluun ja aina maan ääriin saakka.
Mutta te olette ”valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja”, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; (1. Pietarin kirje: 2:9)
”Palaja kotiisi ja kerro, kuinka suuria töitä Jumala on sinulle tehnyt”. Ja hän meni ja julisti kaikkialla kaupungissa, kuinka suuria töitä Jeesus oli hänelle tehnyt. (Luuk 8:39)
Ei sen tarvitse olla sen vaikeampaa, kerro vain rohkeasti ihmisille, mitä Jeesus on sinulle tehnyt, keskustellen, julistaen tai vaikka laulaen. Sinut on kutsuttu olemaan todistaja, ja siihen annetaan myös Pyhän Hengen voima. Muista: tuli sammuu, jos evankeliumi ei ole liikkeellä niin yksilön kuin seurakunnan keskellä. Jos haluat, että tuli palaa, niin etsi keino olla mukana evankeliumin levitystyössä, julistaen, lähtien tai lähettäen.
Meillä on vain yksi elämä, mutta kuinka käytämme sen? Rukoilen, että monet saisivat käyttää sen oikein, Jumalan suunnitelmassa eläen.
On sanottu, että Jumala olisi voinut ottaa meidät suoraan taivaaseen, kun tulimme uskoon, mutta ei ottanut. Miksi? Koska meillä on vielä työ kesken. Sinulle ja minulle on Jumala uskonut arvokkaan tehtävän, sovituksen sanoman siitä, kuinka ihminen saa synnit anteeksi ja pelastuu tekemällä parannuksen ja uskomalla Jeesukseen. Sanoman, joka tulee julistaa kaikille maailman kansoille.
Saakoon Jumala vallata meitä ja meidän sydämemme niin, ettemme enää eläisi itsellemme, vaan Jeesukselle tämän elämämme.
Valenca Kunnala
