Silloin kun elämässä menee kaikki hyvin, tuntuu uskonelämäkin kevyeltä ja helpolta. Huolet ovat kaukana ja tuntuu, että Herra on aivan lähellä. Aivan kuin sydänkin sanoisi: ”Miten ihanaa ja helppoa uskovaisena voikaan olla!”
Mutta kun ahdistukset ja koetukset vyöryvät päällemme, voimamme ja kestävyytemme tuntuvat häviävän. Se voi tapahtua silmänräpäyksessä – tai hitaasti, niin kuin kesän lämpö vaihtuu talven kylmyyteen ja pimeyteen. Ahdingossa huomaamme, ettei meissä itsessämme ole voimaa eikä kestävyyttä. Omavoimaisuutemme on riisuttu pois ja koemme heikkoutta. Vaikka olosuhteemme ja tuntemuksemme vaihtelevat näin, Herra on kuitenkin sama, oli helppouden tai ahdingon aika.
Herra on aina sama
Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti (Hepr. 13:8).
Herramme muuttumattomuus on meidän turvamme kaikenlaisina aikoina. Tämä ikuisesti sama Herra on meidän kanssamme ahdistuksissamme. Emme koe tätä välttämättä tunteiden tasolla, mutta se ei haittaa, sillä tärkeämpää on tietää totuus. Tämän totuuden mukaan meidän tulee elää, ei tuntemustemme mukaan. Tunteemme ovat kuin tuuli, joka tänään puhaltaa etelästä ja huomenna pohjoisesta. Mutta Herra ja hänen sanansa eivät muutu.
Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa (Matt. 24:35).
Ahdistuksissamme saamme elää totuudessa ja rauhoittaa sydämemme. Mistä totuudesta puhun? Siitä, että Herra on kanssamme ahdistuksissa, niin kuin hän on luvannut: ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailmanajan loppuun saakka.” (Matt. 28.20)
Herra tuli olemaan meidän kanssamme
Herra tuli alas taivaasta ihmiseksi, olemaan meidän kanssamme. Hän sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta. Herra sitoutui ihmisyyteen pysyvästi. Tietäen, että se olisi ahdistusten tie, hän oli silti valmis siihen, koska hän halusi olla kanssamme.
”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel” – se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme. (Matt. 1:23)
Herramme koki väsymystä, tuskaa ja kipua niin kuin mekin koemme. Hän samaistui meidän tilaamme, lopulta jopa kokemalla kuoleman. Hän siis kävi läpi ihmisyyden tien kuolemaan asti. Ylösnoustuaan hän astui ylös taivaisiin ja istuutui Jumalan, Isän, kaikkivaltiaan oikealla puolella. Hän ei ole kuitenkaan jättänyt meitä yksin ahdinkoomme, vaan niin kuin hän lupasi, hän on kanssamme. Hän lähetti Henkensä olemaan meissä. Näin hän voikin olla kanssamme aina ja joka paikassa.
Ja minä rukoilen Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti. (Joh. 14:16)
Minne voisin mennä sinun Henkesi ulottuvilta, minne paeta kasvojesi edestä? Jos nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, jos tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet. (Ps. 139:7–8)
Herra antaa armon ahdistuksissa
Itse Herra on kanssasi, eikä jätä sinua. Oi, miten siunattu oletkaan, Jumalan lapsi!
Hänelle saamme kertoa ahdistuksemme ja huutaa häntä avuksi. Ja hän kuulee ja antaa armon. Tämä ei tarkoita sitä, että ongelmamme poistuu tai olosuhteet muuttuvat, vaan hän antaa armon kestää juuri nyt, juuri tänä päivänä. Me tarvitsemme voiman tänään ahdistuksessa, emme huomisen voimia.
Älkää siis kantako huolta huomisesta, sillä huominen päivä pitää huolen itsestään. Kullekin päivälle riittää oma vaivansa. (Matt. 6:34)
Herramme on kanssamme
Olen itse kokenut uskossa olon aikana monien vuosien syvät ahdingot, mutta Herra on ollut kanssani eikä ole hylännyt. Hän ei milloinkaan hylkää!
Minua ovat lohduttaneet sanat Miikan kirjassa:
Älä iloitse minusta, viholliseni! Vaikka olenkin kaatunut, minä nousen, ja vaikka istunkin pimeydessä, HERRA on minun valoni. (Miika 7:8)
Saamme luottaa häneen koko sydämestämme ja jättää koko elämämme hänen käsiinsä. Herra, joka on kanssamme, lohduttaa ja auttaa meitä ahdistuksissamme. Ahdinkomme pituudelle on myös rajansa, ja ahdinko loppuu aikanaan, jolloin näemme Jumalan antaman lopputuloksen. Meidän tulee olla kestäviä ja kärsivällisiä.
Kuinka ylistämmekään autuaiksi niitä, jotka ovat pysyneet kestävinä! Olette kuulleet Jobin kestävyydestä, ja Herran antaman lopputuloksen te tunnettu. Herra on laupias ja armahtava. (Jaak. 4:11)
Getsemanessa Herramme tiesi kaiken, mikä hänellä oli edessään, ja tästä hänen sielunsa oli syvästi murheellinen. Silti hän oli valmis kestämään kaiken. Hän kesti ihmisten hylkäämisen, pilkan, lyömiset, ruoskimisen ja lopulta ristinkuoleman. Herramme kesti tämän kaiken ja nousi ylös kuolleista voittajana. Nyt hän elää aina ja on meidän kanssamme iankaikkisesti.
Herramme lupasi ylösnousemuksen jälkeen: ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailmanajan loppuun saakka.” (Matt. 28:20)
Samuli Lahtela
