Tämä on asia, josta uskova alkaa jossain välissä kiinnostua — yleensä sen jälkeen, kun on päässyt sinuiksi armon sekä uuden Kristus-keskeisen ja moraalisen elämänsä kanssa.
Jumala on tämän kehityksen takana. Apostolitkin muistuttivat kirjeissään Jeesuksen seuraajia tästä. Jopa niin, että lopunaikojen yksi merkki on se, että uskovat kyllästyvät odottamaan Jeesuksen takaisin tulemista, ja tulevaisuuteen liittyvänä tärkeänä seikkana sitä aletaan kyseenalaistaa (2. Piet. 3:4).
Millaista on odottaa Herraa? Itse olen huomannut oppineeni tätä rukouselämän kautta. Se on luonteeltaan Jeesuksen ilmestymisen odottamista.
Aikanaan opin viipymään Jumalan edessä. Se on yksi tärkeä rukouksen laji, joka onnistuu rauhallisessa ympäristössä. “Lähestykää Jumalaa, niin Hän lähestyy teitä” (Jaak. 4:8). Kun pelastunut, vanhurskaassa rukouksessa, haluaa lähestyä Jumalaa, niin Jumala tekee osansa oman nimensä ja kunniansa tähden, koska on luvannut näin sanassaan. Jumala ilmestyy haluamallaan tavalla Häntä etsivälle myös rukoustilanteessa. Avain tähän sisältyy sanaan vanhurskaus.
Vanhurskas on osannut antaa Jeesuksen pelastaa itsensä. Näin syntyneen jumalasuhteen kautta vanhurskaalla on elämänsä loppuun saakka kasvava tarve jakaa asioita Jumalan kanssa enemmän ja kohdata Häntä syvemmin. Ennen pelastumista näkyvä maailma ja itseensä keskittyminen tarjosivat kaiken, mitä tarvittiin elämäntarkoituksen ja elämäntarpeiden tyydyttämiseen. Nyt tilalle ovat tulleet yhteys Jumalan kanssa, Hänen johdatuksensa ja tahtonsa täyttäminen.
Opimme viipymään Jumalan edessä ja odottamaan Häntä. Rukoustilanteessa Hän lopulta antaa rauhansa, ja häiritsevät ajatukset väistyvät. Hän tekee mahdolliseksi keskittymisen Hänen persoonaansa. “Ajatelkaa häntä” (Hepr. 12:3), sana opettaa. Näin rukoillen on hyvä olla: kiitollisuus täyttää mielen, ja Pyhä, iankaikkinen ajattomuus koskettaa. Näin opimme jotain tärkeää Jeesuksen ilmestymisestä ja saapumisesta käsillä olevaan hetkeen.
Esirukouksissa odotamme Jeesuksen ja Hänen ratkaisunsa ilmestymistä. Esirukouksessa tarvittava luottamus Hänen ilmestymiseensä syntyy, kun opimme luovuttamaan tarpeemme ja murheemme Hänelle. Se on kuin pallo, jota emme enää pyörittele omissa käsissämme, vaan heitämme sen tarkasti Jumalalle kopiksi. Joskus Jeesus ilmestyy yhden rukouksen jälkeen. Useimmiten saamme oppia odottamaan Häntä ja jakamaan yhä uudestaan asiamme Hänelle — heittämään saman kopin monesti Jumalan käteen. On kasvattavaa ymmärtää, että Jumala on kuullut edellisetkin rukoukset, mutta on nähnyt parhaaksi vielä odottaa. Meille tämä tarkoittaa sitä, että Jumala haluaa kasvattaa kärsivällisyyttämme. Toisaalta Hän kasvattaa uskallustamme itseensä: että ymmärtäisimme, ettemme välttämättä ole tehneet mitään väärin, vaikka Hän ei heti vastaakaan.
Oman kuoleman käsitteleminen auttaa meitä valmistautumaan myös Jeesuksen tulemukseen, joka päättää elämämme täällä ajassa. Paavali opetti Tessalonikan seurakunnalle Jeesuksen tulemuksesta seuraavasti:
“Tämän me sanomme teille Herran sanana: Me, jotka olemme elossa ja jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi poisnukkuneiden edelle, sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin. Sitten meidät, jotka olemme elossa ja olemme vielä täällä, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin, ja niin saamme aina olla Herran kanssa. Lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.”
(1. Tess. 4:15–18)
Emme kukaan tiedä, milloin omat päivämme päättyvät. Oman lopun lähestyminen yllättää aina. Kun elämme joka päivä kuin eläisimme viimeistä päivää, olemme valmiit omalta osaltamme myös Jeesuksen ilmestymiseen ja tulemukseen.
Olen kuullut muutaman hyvän neuvon siihen, kuinka uskova voi paremmin ymmärtää kuoleman tarkoitusta ja siten Jumalan avustamana valmistautua siihen rukouksin.
Ensinnäkin: Jumalan näkökulmasta ihmiselämän tarkoitus on se, että jostakin päivästä alkaen Jumala todistaa ihmiselle, että Hän on olemassa. Toinen tähän liittyvä on, että jostakin päivästä alkaen Jumala kutsuu ihmistä valitsemaan itsensä. Tässä on ihmiselämän tarkoitus pähkinänkuoressa.
Toiseksi: Jumala on luonut ihmisen taivasta varten. Voimme ymmärtää helposti, kuinka pitkä aika iankaikkisuus on verrattuna maanpäälliseen ihmisikään. Mutta rukoustemme taustalla on se, että sydämemme kiintyisi iankaikkiseen taivaaseen todellisena arvona — ohi näkyvän ajallisen maailman, joka meitä nyt houkuttaa.
Kolmanneksi: Kuolemanhetkellä uudestisyntyneen pääsy taivaaseen perustuu siihen, että hän on siirtänyt luottamuksensa pois itsestään ja omista hyvistä teoistaan Jeesuksen sovitustyöhön.
Jeesuksen tulemukseen ja lopunaikoihin liitetään usein erilaisia kaaoksen, katastrofien ja kauheuksien kuvauksia. Haluan ottaa esille jotain, jonka kautta mielestäni saamme oikean perspektiivin näihin Raamatun — ja osittain myös villin mielikuvituksen — muodostamiin mielikuviin.
“Kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi.” (2. Tim. 3:12). Me kaikki uudestisyntyneet olemme joutuneet kokemaan tätä jo kahden tuhannen vuoden ajan. Tuntuu, että yhteiskunnan taholta kuljemme Suomessa nyt vasta kohti “normaalia”.
Toiseksi: Harva niistä, jotka ovat aikuisina tulleet uskoon, ovat viisauden ja Jumalan todistuksen kautta löytäneet pelastuksen. Yleensä Jumala on joutunut eritasoisten ahdistusten ja siunausten poisottamisten kautta pysäyttämään ihmisen. Tunnen läheisesti ihmisiä, jotka ovat kiitollisia Jumalalle näistä pysäytyksistä. Erilaiset haaveet ja normaalit, terveetkin pyrkimykset eivät vain ole toteutuneet, kun on ollut seinä vastassa. On peruuttamattomia taloudellisia ja terveydellisiä katastrofeja. Mutta niiden kautta he ovat löytäneet iankaikkisen elämän ja siksi kiittävät Jumalaa vaikeuksista, joita ovat kohdanneet.
Jumalalla ei ole tarve kiusata ihmistä eikä kostaa niin kuin me ihmiset kostamme toisillemme syntisyydessämme. Hän on jo saanut lunastusmaksun pahuudestamme Poikansa uhrikuoleman kautta. Mutta Hänen pyhyytensä ei salli Häntä aina loukattavan. Siksi Hän vihastuu ja ottaa pois siunauksiansa, joita Hän antoi, kun Hänen puoleensa käännyttiin, Häntä toteltiin ja kunnioitettiin. Mutta kun Jumala vihastuu ja ottaa pois siunauksia myös lopun aikana, on aina joku, joka löytää iankaikkisen elämän näiden katastrofien kautta. Hän viettää silloin elämänsä onnellisimpia hetkiä.
Kaikkeen, mitä Jumala tekee, liittyy Hänen rakkautensa, koska “Jumala on rakkaus” (1. Joh. 4:8). Jeesus opetti viimeisimpinä asioina apostoleille tulemuksestaan:
“Älköön teidän sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan, uskokaa myös minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta. Ellei niin olisi, sanoisinko teille, että menen valmistamaan teille sijaa? Vaikka minä menenkin valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät luokseni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.” (Joh. 14:1–4)
Isän Jumalan kodissa — joka on myös Jeesuksen koti — tapahtuu valmisteluja. Jeesuksen työskentely siellä on todellisempaa kuin meidän työskentelymme täällä. Vaikka Hän työskentelee siellä, Hän lopettaa sen ja tulee takaisin ja ottaa meidät luoksensa. Koska Hän haluaa, että mekin olisimme siellä, missä Hän on.
Rukousterveisin
Vesa Sihvo
