Armoa ja rauhaa Sinulle.
Jumala haluaa muistuttaa meitä suuruudestaan ja kaikkivoipaisuudestaan, että toivomme, uskomme ja luottamuksemme Häneen ei vähenisi.
Hän haluaa rohkaista meitä entistä kokonaisvaltaisemmin jakamaan kanssaan kaikki kipumme, tuskamme ja taakkamme, mutta myös menestyksemme. Hän haluaa auttaa meitä yhä syvemmin oppimaa, miten tämä toteutuu. Esimerkiksi Pyhän Hengen voitelun ja täyteyden yksi tarkoitus on auttaa meitä selviytymään arjen haasteista, joista jokaiseen Hänellä on juuri sopiva apu ja ratkaisu. Jumala haluaa herättää meissä sen toivon, että kaikessa elämäämme liittyvässä on mahdollista tapahtua Hänen hyvä tahtonsa.
Mutta toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, niin että teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta. (Room. 15:13)
Tämän tähden mieleemme ei saa syntyä eikä jäädä yhtään epäilystä Jumalan kaikkivaltiudesta tai kyvystä ja halusta auttaa meitä ja tarjota meille parasta koko ajan.
Jumalan suuruus tulee esiin Raamatun kertoman Golgatan tapahtuman kautta, jossa Jeesus kuoli ristillä. Isä valmisti sen yhdessä Poikansa kanssa.
Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa (2. Kor. 5:19).
Golgatan ristillä tapahtunut syntien sovitustyö oli suurin lahja ihmiskunnalle, koska se mahdollisti iankaikkisen elämän mahdollisuuden jokaiselle ihmiselle Jumalan tykönä taivaassa.
Jumala halusi kuitenkin toteuttaa sen pimeyden vallan alla. Tässä tulee mielestäni esiin jotain maalliselle ihmiselle käsittämätöntä Jumalan suuruutta. Jeesus sanoi Getsemanen puutarhassa kiinniottajilleen: ”Minä olen ollut joka päivä teidän kanssanne pyhäkössä, ettekä ole ojentaneet käsiänne minua vastaan. Mutta tämä on teidän hetkenne ja pimeyden valta.” (Luuk. 22:53)
Pimeyden vallan lisäksi Jumalan suunnitelma oli antaa Jeesus alttiiksi pahojen ihmisten mielivallalle. (Luuk. 23:25).
Jumala voi asettaa meidätkin keskelle pimeyttä. Kun näin tapahtuu, saamme luottaa siihen, että se on parasta kaikille. Tulevaisuus tulee sen todistamaan. Niin kuin Golgatan kärsimysnäytelmäkin vahvistui siunaukseksi.
Kärsimystensä keskellä Jeesuksella oli yhteys Isään. Hän sai huutaa tuskansa ja kipunsa Isälle. ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit!” (Matt. 27:46). Raamattu ei kerro meille, mitä mahdollisia sanoja Isä käytti vastatessaan tai millainen vastaus oli ylipäätään. Mutta yhden seikan voimme Paavalin opetuksista ymmärtää tämänkaltaisissa tilanteissa: Isä vahvistaa Hengellään heikkoa lastaan. Paavali kirjoitti Korintin seurakunnalle: Ja hän [Herra] sanoi minulle:” Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.”
Hebrealaiskirjeen kirjoittaja opettaa Jeesuksen kärsimysten hetkestä:
Hänen [Isän Jumalan], jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, tehdä kärsimysten kautta heidän pelastuksensa päämies [Jeesus] täydelliseksi (Hepr. 2:10).
Ymmärrämme, ettei Jeesuksella ollut samanlaista syntiongelmaa kuin ihmisillä on. Jeesus kuitenkin varttui viisaudessa, iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä. (Luuk. 2:52) Näin Jeesuksen kärsimykset toivat hänelle osan hänen varttumisestaan.
Pimeyden valta ja sen seuraukset eivät siis syrjäytä Jumalan tilannehallintaa, Herrautta ja voimaa. Päinvastoin, havaitessamme tämänkaltaisen tilanteen, saamme kysyä Herralta, missä Hänen voittonsa ja kunniansa on.
Toinen raamatunkohta, joka saattaa saada meidät epäilemään Jumalan kaikkivaltiutta, on syntiinlankeemuskertomus.
Jumala tiesi ennen luomistyönsä aloittamista, että syntiinlankeemus tulisi tapahtumaan.
Tästä puhuu Efesolaiskirjeen alku, jossa Paavali kirjoittaa: Niinkuin Hän [Isä Jumala] ennen maailman perustamista oli hänessä [Jeesuksessa] valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään rakkaudessa (Ef. 1:4).
Paavali jatkoi vielä jakeessa 10: Hän… [Isä Jumala] oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mikä on taivaassa ja mitä on maan päällä.
Ennen syntiinlankeemusta Aadam ja Eeva olivat itsellisesti pyhiä ja nuhteettomia. He eivät tarvinneet Jeesuksen sovitustyötä ollakseen yhteydessä Jumalaan. Jumalalla oli todennäköisesti tapana tulla illan viilentyessä viettämään aikaa heidän kanssaan. (1. Moos. 3:8) Siksi he syntiinlankeemuksen jälkeen osasivat odottaa Jumalan saapuvan ja piiloutuivat oikealla hetkellä.
Jos meidät oli jo ennen maailman perustamista valittu olemaan pyhät ja nuhteettomat Jeesuksessa, niin Jumala tiesi ensimmäisten ihmisten synnittömyyden katoavan. Tarvittaisiin Jeesuksen uhria, jotta voisimme olla pyhät ja nuhteettomat hänen edessään rakkaudessa.
Voimme miettiä, oliko syntiinlankeemuksesta mitään hyötyä Aadamille, Eevalle ja kaikille ihmisille heidän jälkeensä. Vastauksena voimme pitää, että näin he oppivat tuntemaan itsensä paremmin. He oppivat ymmärtämään, että heillä oli taipumus pahaan. He tarvitsivat tämän ominaisuuden hallitsemiseen Jumalan apua. Samoin he oppivat ymmärtämään Jumalan vastustajan petollisuuden ja myrkyllisyyden aina kaksinkertaiseen kuolemaan saakka. He oppivat myös tuntemaan Jumalasta syvästi armon, laupeuden ja uskollisuuden. Samoin Jumalan aktiivisuuden heidän suhteensa.
Jumala on Suuri. Hän on, on aina ollut ja on aina oleva Kaikkivaltias.
Hän on kääntänyt katseensa meihin, meidän hyväksemme.
Hänellä on mielisuosio kaikkia meitä kohtaan, joiden aarre on Jeesuksen sovitustyö.
Rakkaudella
Vesa Sihvo
