Mikä saa Jumalan vihastumaan? Mitä silloin tapahtuu Jumalan mielessä? Pystymmekö me ihmiset ollenkaan tutkimaan tai ymmärtämään Jumalan vihaa? Kykeneekö kukaan selviytymään Jumalan vihasta?
Myös Mooses kohtasi hetkellisesti Jumalan vihan erämaassa, kun Jumala kutsui Mooseksen palvelukseensa ja lähetti hänet Egyptiin johdattamaan kansaa vapauteen (2. Moos. 3). Jumalan vihastuminen tilanteessa lopetti lopulta Mooseksen vastaanhangoittelun (2. Moos. 4:14). Jumalan vihastumisen hedelmänä oli Moosesta hallinneiden haluttomuuden, voimattomuuden ja pelon väistyminen.
Jumalan vihastuminen oli lopulta siunaus ja rakkaudellinen teko, koska se synnytti elämää Jumalan yhteydessä sekä Mooseksen että koko kansan kohdalla.
Meidän tulee aina tutkia tekojen ja toiminnan hedelmä, ennen kuin kannattaa lopullisesti arvioida niitä.
Hedelmistä puu tunnetaan (Matt. 7:17–20).
Jumalan viha saa aikaan toimintaa
Olen ajatellut Jumalan olleen myös hyvillään nähdessään, ettei Mooses millään olisi halunnut tehtävään. Mooseksella ei ollut jäljellä omaa inhimillistä halua ”auttaa Jumalaa”. Mooses koki itsensä voimattomaksi ja lisäksi häneltä puuttui mielestään taidot suoriutua tehtävästä. Mutta oli aika aloittaa Jumalan tehtävä. Jumala sai siis Mooseksen vastustuksen loppumaan vihastumisensa kautta. Mooses ei vielä tuossa vaiheessa elämäänsä ymmärtänyt sitä Jumalan voiman ja voitelun ilmenemisen salaisuutta ihmisen kohdalla, mikä perustuu ihmisen heikkouteen eli riippuvuuteen Jumalasta. (2. Kor. 12:9)
Vähemmän tunnetun Jumalan sankarin, Elihun, kohdalla Raamattu ottaa myös esiin Jumalan vihastumisen. Elihu ei itse ollut Jumalan vihan kohteena, vaan voimme ymmärtää, että hän koki Jumalan pyhän vihastumisen sekä Jobia että Jobin hengellisesti kasvamattomia ystäviä kohtaan. Jumala täytti Elihun pyhällä vihallaan. Sen seurauksena Elihu alkoi toimia. Elihussa vaikuttaneen Jumalan pyhän vihan seurauksena sekä Job että lopulta hänen kasvamattomat ystävänsä saivat siunauksen Jumalalta. Jobin kohdalla koettelemukset loppuivat. Ystävät puolestaan saivat itse Jumalalta todistuksen omasta ymmärtämättömyydestään ja paatuneisuudestaan ja näin mahdollisuuden pureutua totuuteen kiinni vankemmaksi elämänsä perustaksi.
Elihun esiintyminen tapahtui nöyrästi, kun muut olivat jo lopettaneet. Hän ei itse rynnännyt ottamaan puheenvuoroa, vaan Jumala oli aloitteen tekijä. On hyvä huomata myös muita Elihun koetellun mielen ja puhdistuneen sydämen ominaisuuksia, jotka mahdollistivat palvelun ”Jumalan pyhän vihan tulenkantajana”. Elihun kuvaus (Job 32–34) on Raamatun tarkin kuvaus sielujenvoittajan ja sielunhoitajan omasta luonteenlaadusta.
Ymmärrämme, että Jobin ja ystävien syntisyys ei saanut Elihua hermostumaan niin, että hänen mielensä olisi sumentunut ja koetellun mielen arvot kadonneet. Uskaltaisimmeko me ajatella Jumalasta, ettei ihmisen syntisyys saa häntä hermostumaan ja vihastumaan inhimillisesti, niin kuin ei hänen voitelemaansa palvelijaa Elihuakaan?
Miksi Jumala ei hermostu? Vastaus on Jeesuksen sovitustyön ymmärtämisessä. Se on kuin syvä anteeksipyyntö Jumalalta.
Jumalan viha sammuu Jeesuksessa
Me taistelemme pystyäksemme antamaan anteeksi tilanteessa, kun joku on tehnyt meille väärin. Haluamme antaa anteeksi, vaikka tunteemme eivät välttämättä yhtään tue pyrkimystämme. Tämä paine voi kestää kauan, jos väärintekijä on osunut meille arkaan kohtaan eikä itse ymmärrä aiheuttamaansa vahinkoa. Kuinka se helpottaisikaan tilannettamme, jos tuo toinen pyytäisi meiltä anteeksi ja saisimme sovittua asiat.
Jeesuksen sovitustyö on anteeksipyyntö meidän synneistämme meidän puolestamme Jumalan suuntaan. Lisäksi Jeesus otti puolestamme vastaan syntiemme aiheuttaman Jumalan oikeudenmukaisen vihastumisen. Jeesus ei sovittanut vain meidän omia syntejämme vaan koko maailman synnit. Jumala on lepytetty ihmiskunnan laajuisesti ja koko ihmiskunnan ajalta (Ef. 1:4). Jeesuksen sovitustyön vastaanottaminen kalleimmaksi aarteeksi on pelastumista evankeliumin kautta.
Jeesus otti puolestamme vastaan syntiemme aiheuttaman Jumalan oikeudenmukaisen vihastumisen.
Jumala on Jumala, joka vihastuu joka päivä (Ps. 7:12) auttaakseen ihmisiä ja koko ihmiskuntaa eteenpäin vanhurskauden eli oikeamielisyyden tiellä.
Viha-asiat ovat ihmisille vaikeita syntisyytemme takia. Jumala puolestaan ei ole synnin alainen. Siksi emme voi ymmärtää Jumalan vihan luonetta lähtemällä tutkimaan ihmisen omaa luontaista vihastumistumista, joka niin helposti johtaa vihamielisyyteen ja vihoihin, jotka Raamatun mukaan ovat syntiä (Gal. 2:20)
Ihmiselle vihastuminen ilman syntiä on vaikeaa. Tämän näkökohdan Raamattu kuitenkin tuo esiin.
”Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö.”
Älkää antako auringon laskea vihanne yli, (Ef. 4:26)
Raimo Mäkelä, Suomen Raamattuopiston entinen toiminnanjohtaja, joka on luonut pohjaa raamatullis-terapeuttiselle sielunhoidolle, opettaa tästä kirjoissaan. Hänen mukaansa meidän pitääkin vihastua, jos joku murtautuu itsenäisyytemme alueelle loukaten Jumalan ihmiselle luomaa vapaata tahtoa päättää omista asioista. Voimme vihastua ja ärähtääkin niin että toinen ymmärtää soveliaisuuden rajan. Näin vihastuminen palvelee vanhurskautta ja sitä voidaan pitää vanhurskaana.
Jumalan vihan ja vihastumisen kohde on synti.
Niin kauan kuin ihminen pysyy Jumalan vihastuttaneessa synnissä kiinni, ei Jumala voi siunata ihmistä niin kuin aiemmin ennen vihastumistaan.
Vesa Sihvo
