Herätyshuuto seurakunnille!

Jos olemme rehellisiä, niin emme ole olleet todistamassa raamatullista herätystä Suomessa vuosikymmeniin. Seurakuntien keskellä on toki ollut hyviäkin aikoja, mutta ei suurempaa Jumalan Hengen liikehtimistä kansamme parissa. Kun katson aitiopaikalta Suomen hengellistä kenttää, näen monin paikoin hengellistä apatiaa, väsymystä ja lamaannustilaa seurakuntien keskellä. Joitakin seurakuntia on lopetettu, koska ei ole vastuunkantajia ja seurakuntalaisia on nukkunut pois. Todella monissa vapaiden suuntien seurakunnissa ei ole johdettu pelastukseen yhtään ihmistä kuluneena kalenterivuotena. Myös monet pastorit ja nuorisopastorit väsyvät työhönsä ja vaihtavat ammattia tai jäävät pois seurakuntatyöstä. Suomi on ollut lähetystyöhön lähettämisen kärkimaita väkilukuunsa nähden, mutta tänä päivänä tuokin lähettämisen ”käyrä” on laskenut dramaattisesti.

Onko seurakunta valmis herätykseen?

Hengellinen tila on siis Suomessa ja monin paikoin maailmalla hälyttävä! Mutta hälyttävien tilanteiden keskellä on hyvä muistaa se tosiasia, että ”on Jumala taivaassa” (Dan. 2:28). Jumala on armossaan aikaisemminkin antanut herätyksien pyyhkiä maamme yli. Hän voi tehdä sen myös uudestaan. Tällä hetkellä on tapahtumassa jotain positiivista nuorten miesten keskellä. On uutisoitu, että nuoria miehiä tulee uskoon, ja monet ovat kiinnostuneita hengellisistä asioista. Mahtavaa! Kysymys kuuluukin, onko seurakunta valmiina herätykseen? Olemmeko valmiina kulkemaan uusien uskovien rinnalla? Olemmeko valmiit opetuslapseuttamaan heitä? Siitä on kyse!

Todellinen herätys on sitä, että uskovat heräävät vastuuseen sieluista. Se ei tarkoita sitä, että otsa rytyssä, väärästä pakosta evankelioimme ihmisiä, vaan rakkaus Jeesukseen ja sitä kautta iankaikkisiin sieluihin ajaa meitä kertomaan hyvää uutista Golgatan Jeesuksesta. Rakkaus laittaa meitä uskovia avaamaan suut, ei vain olemaan hiljaa. Kun uskovat uudistuvat, se saa aikaan sen, ettei voi olla hiljaa. Uskova kokee sydämestään sen, että hänen tulee kertoa viestiä eteenpäin.

Rakkaus avaa uskovien sydämet ja suut.

Me tarvitsemme uskovina kipeästi heräämistä ja herätystä, koska seurakunta suurelta osin nukkuu. Olemme kuin nuo kymmenen morsiusneitoa, jotka sulhasen tullessa nukkuivat. Tämä uninen tila johtaa siihen, että sielut hukkuvat. Maailmanlaajuisesti helvetti nielee kitaansa joka päivä tuhansia ja taas tuhansia ihmispoloisia, jotka eivät tiedä pelastajasta, Jeesuksesta, välttämättä juuri mitään. Suomessakin on lukuisa joukko niitä, jotka eivät ole koskaan kuulleet todellista evankeliumia. Meidän on otettava tosissaan oman sukupolvemme evankelioiminen. Menneet sukupolvet ovat jo kuolleet, siksi meidän on otettava vastuu tästä hetkestä. Joku on joskus sanonut osuvasti, että ”seurakunnan korkein tehtävä on maailman evankelioiminen.”

Herätys on uudenlaisen kuuliaisuuden alku.

Herätyksen mies Charles Finney on sanonut seuraavaa: ”Todellisessa herätyksessä uskovat aina ensin näkevät oman tilansa. Herätys on uudenlaisen kuuliaisuuden alku. Herätyksen ensimmäinen askel on syvä parannuksenteko, sydämen pehmeneminen ja murtuminen, nöyrä Jumalan eteen tuleminen ja synnistä luopuminen.”

Tarvitsemme siis kristikansana syvää uudistumista, joka lähtee aina liikkeelle henkilökohtaisesta parannuksen tekemisestä. Kun näin tapahtuu, saamme murtua Jumalan väkevän käden alla ja kokea jälleen ensirakkauden palon. Myös näky hukkuvasta maailmasta piirtyy uudelleen meidän eteemme, ja haluamme tehdä jotain, mikä edistäisi Jumalan valtakunnan eteenpäin vyöryämistä. Siksi rakkaat taistelutoverit, nyt on aika herätä ja voittaa sieluja. Älkäämme nukkuko, vaan olkaamme hereillä.

Siunaten
Markus Sainio